WbarConf gOS Linuxissa

Tässä vaiheessa sopinee tuntea hieman ylpeyttä.

Sovelluspaketin voit ladata lla olevasta linkistä:
http://www.ihku.biz/saunavisio/saunavisio_0.24-1_maemo.deb

Jo siitä asti kun Asus julkaisi tuovansa markkinoille pienen ja oikeasti kannettavan Linuxilla varustetun tietokoneen odottelin innolla voivani päästä käpälöimään kyseistä pikku vempelettä. Odottavan aika osoittautui kirjaimellisesti pitkäksi ja vasta noin neljän kuukauden kuluttua julkaisusta olen viimein päässyt käsiksi pieneen ihmeeseen. Koolla laitetta ei todellakaan ole pilattu, sillä sormet leväällään kannettava ei ole todellakaan kansi suljettuna juuri raavaan miehen kättä suurempi.

Laitteen ominaisuuksia on vatvottu siellä sun täällä, mutta Asus Eee PC:n 4G-mallista löytyy 900 MHz:n Celeron prosessori alikellotettuna tikittelemään 630 MHz:ssä, 512 MB SO-DIMM -muista, massamuistina palvelee 4GB SSD (Solid State Disk), kannen yläosassa 0.3 MPixelin kamera, 3 kpl USB 2.0 -portteja (yksi vasemmalla ja kaksi oikealla puolella laitetta), touchpad, sisäänrakennettu microfoni, VGA-out, stereo-kaiuttimet, liitännät ulkoiselle microfonille ja kuuloikkeille tai kaiuttimille, 10/100 Ethernet, 56Mbps WLAN(b/g) ja muistikortinlukija (MMC/SD). Eee PC:ssä on 7″:n näyttö 800×480 resoluutiolla ja LED-taustavalolla. Akku on 4-kennoinen, varaukseltaan 5200 mAh ja tarjoaa kevyessä käytössä työskentelyaikaa noin 3 tunniksi.

Käyttöjärjestelmänä Asus Eee PC:ssä on Asuksen kustomoima versio Xandros Linuxista, joka pohjautuu Debian-jakeluun. Järjestelmä pomppaa pystyyn mukavan rivakasti noin 15 sekuntiin. Mukaan on saatu jokapäiväiseen peruskäyttöön tarvittavat sovellukset tiedostojenkäsittelyyn ja pieneen viihteeseen. Sovellukset ovat tosin osittain jo hieman ikääntyneitä (esim. Open Officesta versio 2.0 saatavilla olevan 2.3:n sijaan), mutta useimmissa tapauksissa täysin käyttökelpoisia. Moitittavana puolena sovellusten käynnistämiseen käytettävä AsusLauncher, joka luo IceWM:n kanssa Eeen käyttöliittymän, on harmillisen hiomaton. Omien sovellusten lisääminen käynnistettäviksi on hyvin työlästä, mutta nykyään yhteisö tarjoaa jo työkalut käytettävissä olevien käynnistimien muokkaamiseen. Myöskään WLAN:ia ei saanut helpolla graafisista työkaluista huolimatta automaattisesti käyttämään viimeisintä tukiasemaa. Massamuistin 4 GB:tä on käytettävissä käyttäjän omille tiedostoille noin 1.3GB ensimmäisellä käynnistyksellä, mikä on vallan riittävästi, kunhan tyytyy olemassa oleviin sovelluksiin tai hyödyntää muistikortinlukijaa kiintolevytilan jatkeena.

Omien sovellusten asentaminenkaan ei ole Xandrosissa liian helppoa. Pakettipuu on hyvin suppea, eikä Eee:n oma Lisää/Poista -sovellus tarjoa kovinkaan montaa sovellusta vapaastivalittavaksi. Pahimpaan hätään voi kuitenkin joko valita Xandroksen laajemmat viralliset pakettipuut tai käyttää Debianin vakaan jakelun pakettipuita. Jälkimmäisessä on tietenkin riskinä käyttöjärjestelmän rikkominen, sillä suurin osa valmiiksi asennetuista paketeista on juuri nimenomaan Asuksen Xandrosista Eee PC:lle kustomoimia. Järjestelmän voi kuitenkin palauttaa käynnistyksessä napin painalluksella tehdasasetuksilleen ja mukana toimitetulta DVD:ltä löytyy Windowssille työkalut asennus-USB-tikun luomiselle siinä tapauksessa että on innostunut kokeilemaan vaihtoehtoisia käyttöjärjestelmiä, mutta haluaakin palata takaisin vanhaan.

Kokonaisuutena Asus Eee PC 4G on juuri sitä mitä kansa on jo kauan halunnut: pieni kompakti kannettava laite, mutta silti täysiverinen tietokone menossa mukana, millä voi hoitaa pankkiasiat, uutisten luvun, sähköpostin, chättäilyn ja jopa pienen pelailun. Näppäimistön pieneen kokoon tottuu nopeasti ja Web-kamera tuottaa sävyiltään yllättävän hyvää kuvaa. Näytön pieni resoluutio on täysin riittävä moneen asiaan ja Internet -kokemustaan voi parantaa mm. päivittämällä selaimensa esim. Firefoxin 3:en versioon, jolloin saa käyttöönsä nettisivujen skaalauksen. Jos akunkestossa on toivomisen varaa, voi tätä seikkaa parannella ostamalla 6-kennoisen akun näiden ilmestyessä myyntiin ja saavuttaa suurin piirtein viiden tunnin käyttöajan. Muistin määrä ei ole tullut omassa käytössäni kertaakaan vastaan, mutta halutessaan sen voi päivittää jopa hulppeaan kahteen gigatavuun.

Entäpä sitten puutteet raudan suhteen? Eee PC:n tuuletin on suurimmaksi osakseen äänetön, mutta jos ääni alkaa muodostua häiritseväksi voi tuulettimen oman harkinnan mukaan kytkeä kokonaan pois käytöstä. Peruskäytössä laite lämpiää noin 55°C:n ja voi tuntua liian kuumalta käyttää sylissä. Touchpadin tuntuma on kelvollinen, mutta laitteen etulaitaan asetetut “hiirenkorvat” ovat jäykät ja ilman tukevaa alustaa niiden käyttö saa koko laitteen heilumaan. Mielummin turvautuukin touchpadin napautuksiin hiiren klikkausten korvikkeena, mikä onkin omassa käytössäni osoittautunut hyvin toimivaksi. Unitilassa (Sleep/Suspend2ram) laite syö valitettavan paljon virtaa ja vakio käyttöjärjestelmällä nopean käynnistymisajan ansiosta on melkein suositeltavampaa sammuttaa koko kone. Laite menee mukavasti halutessaan nukkumaan sulkemalla laitteen kansi, muttei herää ruususen unestaan ilman virtapainikkeen painamista, mikä on sinänsä sääli. Pahimmat ongelmat ilmenevät Atheroksen WLAN -piirin kanssa ja/tai tämän ajurien. Piirin sammuttamisen jälkeen tätä on välillä harvinaisen työläs saada takaisin toimimaan. Edellä mainitut ovat kuitenkin enimmäkseen pikku vikoja, joiden kanssa on helppo elää ja eivät välttämättä edes ole kaikista häiritseviä tai huomattavissa.

Suuri kiitos Asukselle kuuluu myös käyttöjärjestelmän valinnasta ja näin myös ajurien/sovellusten lähdekoodien julkaisemisesta, mikä on mahdollistanut jokaiselle oman suosikki Linux-jakelunsa asentamisen laitteeseen. Asus tarjoaa myös Windows-ajurit laitteelle DVD:llä.

Asus Eee PC on tällä hetkellä hintansa, kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta kaikkein varteenotettavin vaihtoehto kilpailijoiden raahatessa kovaa vauhtia omia UMPC(Ultra Mobile PC)-laitteitaan markkinoille. Jos et koe juuri nyt hirveää hinkua laitteen perään, suosittelen odottelemaan rauhassa seuraavan sukupolven Eee PC:n 900 -sarjalaista jossa luvataan ovelan suurempi näyttö isommalla resoluutiolla, parempi akunkesto, suurempi massamuisti ja enemmän RAM-muistia. Jos kuitenkin koet 700-sarjalaisen itsellesi täysin riittäväksi kaveriksi, tulee näiden hinta todennäköisesti putoamaan seuraavan sukupolven laitteiden tullessa markkinoille.

Olisivatpa vain tuoneet nämä värkit kaiken kansan ulottuville aikaisemmin! Toivottavasti saamme laitteita pian myös Suomen kamaralta lokalisoidulla näppäimistöasettelulla. Oma värkkini noudattaa nätisti UK-asettelua, mutta perinteisten merkkien tuottaminen on suht helppoa pienellä Linux-tietämyksellä, kuten tästä artikkelista voidaan päätellä.

Jakelun mukana toimitetaan mm. seuraavat sovellukset edistämään jokapäiväistä sujuvaa työskentelyä:
AbiWord (tekstinkäsittely), GnuMeric(taulukkolaskenta), Pidgin(pikaviestintä), Kazehakase(Web-selaus) ja Claws(sähköposti)

Ubuntun tuorein alpha, Tribe 5, vaikuttaa jälleen harvinaisen lupaavalta. Tehokas compiz-fusion ja BulletProof-X tuovat oman mausteensa 10. kuu julkaistavaan soppaan. Jopa Gentoo-miehenä odotan tapahtumaa kuola valuen.

Huomenissa klo 04 on sitten viimein aika sanoa hyvästit analogisille tv-lähetyksille. Emme sitten saaneet Digi-lähetyksiin luvattuja reaaliaikaisia vaikutusmahdollisuuksia ja muita hienouksia. Omasta mielestäni mataline resoluutioineen homma on aikalailla juosten kustu, etenkin jos erehtyy vartavasten hankkimaan taulutelevision. Ei ole putkitelevision voittanutta.

Onneksi tähän pikku pulmaan on olemassa kätevä ratkaisu, jos vain omistaa edes 10 MB USB-flash-muistitikun, sekä PC:n, joka suostuu moiselta itseään latailemaan.

Esimerkiksi Ubuntu Feistyn NetInstall ISO-kuvan löydät tästä (8,9 Mt). Vaihtoehtoisesti voit tietenkin soveltaa seuraavaa ohjetta omavalintaiseen Linux-jakeluun.

Tarvittavat ohjelmat: syslinux ja mtools

Seuraavilla riveillä USBTIKKU viittaa /dev/-hakemistoss sijaitsevan USB-flash-muistitikkusi ensimmäiseen osioon, joka on todennäköisesti nimeltään sdX1, missä X on kirjain väliltä a – z.
Tämä yleensä selviää liittämällä USB-tikku tietokoneeseesi ja tutkimalla dmesg:n tulostetta. Viimeisten rivien tulisi paljastaa levyosion laitetiedoston nimi.

Luodaan ensin työhakemistot sekä ISO-kuvalle, että usb-tikulle
mkdir -p /mnt/iso /mnt/usb

Kirjoitetaan USB-tikulle FAT16-tiedostojärjestelmä (HUOM! Tyhjentää tikun!)
mkdosfs -F 16 /dev/USBTIKKU

Liitetään USB-tikku tiedostojärjestelmään
mount /dev/USBTIKKU /mnt/usb

Liitetään Linux jakelun ISO-kuva tiedostojärjestelmään hyödyntäen loopback-laitetta
mount -o loop /osoite/iso/kuvaan/iso-kuva.iso /mnt/iso

Kopioidaan ISO-kuvan kaikki tiedostot USB-tikulle
cp -r /mnt/iso/* /mnt/usb/

Siirrytään USB-tikulle hakemistoon /mnt/usb
cd /mnt/usb/

Tässä vaiheessa tutkaistaan hieman USB-tikulle kopioituja tiedostoja
jos nykyisestä hakemistostasi (/mnt/usb) eli USB-tikun juuresta ei löydy isolinux.cfg-nimistä
tiedostoa se on luultavasti siirretty alihakemistoon ja samaisen alihakemiston kaikki tiedostot on hyvä kopioida USB-tikun juureen. Samalla vältytään mahdollisilta ongelmilta käynnistettävän kernelin löytämiseksi.

Nimetään isolinux.cfg syslinux.cfg:ksi
mv isolinux.cfg syslinux.cfg

Siirrytään pois USB-tikulta eli hakemistosta /mnt/usb, jotta sen liityntä voidaan poistaa
cd && umount /mnt/usb

Kirjoitetaan syslinux USB-tikulle
syslinux -s /dev/USBTIKKU

Voit nyt onnitella itseäsi ja uudelleen käynnistää koneesi, asettaa BIOSista tietokoneen käynnistymään USB-tikultasi ja nauttia CD:ttömästä elämästä!

Joissain tapauksissa USB-tikulta käynnistäminen voi vaikuttaa hirveä hitaalta ja sitä se varmasti onkin, mutta ainakin säästytään CD:lle ominaisilta kiihdyttelyiltä ja kieputuksilta, sekä mikä parasta: turhalta CD-roskalta! =)

Tulihan tuota Gentoo GNU/Linuxia pohdittua hyvänä vaihtoehtona hetki, jos toinenkin, mutta niiden vuosien aikana, jolloin kyseistä Linuxin jakeluversiota ajelin, oli Gentoon sydän, Portage, purkkaantunut pahasti. Pythonilla tehdyn hallintaohjelmiston rakenne oli useiden mielestä jo niin laaja ja epäselvä ettei siitä saanut juurikaan tolkkua. Koko roskasta oli muodostunut hidas ja raskas. Vaihtoehto oli kuitenkin C:llä tekeillä. En kuitenkaan jaksanut enää lähteä odottelemaan kaikkien ohjelmien kääntymistä, kun ne voisi saada lähes yhtä toimivina valmiina binääreinäkin.

Testiin menikin siis QuakeNetissä #unixguru-ystäväisteni kovasti kehuma Arch Linux, joka käyttää tar.gz-paketteja ohjelmiensa käärimiseen ja pakettimanagerina pacmania, i686-optimoituja binäärejä valtadistroista poiketen (aww c’mon, aikooko joku oikeasti asentaa Pentium Pro:hon tai huonompaan jotakin Ubuntu Linuxia?), on mahdollisimman yksinkertainen ja mikä parasta: vahvasti yhteisö-pohjainen (AUR).

Arch Linux 0.8 “Voodoon” asennuksen toteutin kätevästi USB-flash-muistilta hyödyntäen syslinuxia. Noin 25 Mt kokoinen ftp-asennus iso-kuva, kun mahtuu lähes jokaiselle tarjolla olevalle USB-massamuisti-palikalle kiltisti. Konsolipohjainen asennus oli yllättävän vaivaton, ainakin kokeneelle linuxistille, ja vaikutti sopivan loppuunasti viilatulta kohdeyleisö huomioon ottaen. Asennusta varten paketti-peilejä oli kiitettävästi saatavilla jopa Suomesta yksi kappale, mutta otin käyttööni ruotsalaisen gigabyte.nu:n suositusten perusteella. Mirrorselect on ystäväsi.

Pacman osoittautui iloiseksi yllätykseksi. Kätevä, looginen ja ennen kaikkea nopea. Ohjelma ei jää ihmettelemään omiaan vaan tarkastaa pikaisesti ristiriidat muiden pakettien kanssa ja läjäyttää softan paikalleen. Pakettien riippuvuudet ovat hyvin hallussa ja pakettien määrä laaja, jos ei vakio listoilla jotakin ole niin se löytyy luultavasti AUR:sta.

Arch Linuxin asetusten määrittely on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi. Järjestelmän perusasetukset määritellään rc.conf-tiedostossa, johon asetetaan ajettavat rc-scriptit ja niiden suoritus järjestys, käynnistyksessä ladattavat moduulit ja lataamatta jätettävät, verkon asetukset ja tuttuakin tutummat ympäristömuuttujat merkistöt ja konsolifontit mukaan lukien. Itse rc-scriptit asuvat loogisesti /etc/rc.d/ hakemistossa ja niitä voi suorittaa tutulla tavalla tökkimällä start/stop/restart -parametreillä.

Mikään järjestelmä ei kuitenkaan ole täydellinen, mutta mitä vikoja ja puutteita Arch Linuxiin on eksynyt? Jakeluversion luonteesta johtuen on paha alkaa moittimaan järjestelmän yksinkertaistettua olemusta, koska käyttäjälle on annettu mahdollisimman vapaat kädet. Kernelikin oli tuorein vakaa ehdokas kernel.org:sta, mutta valitettavasti siitä oli jätetty kokonaan pois moduulien poistelu kernelistä ajon aikana. Tämän seurauksena oli jo pakko siirtyä kääntelemään omaa kerneliä, sillä vasta 2.6.21:en on tulossa suora tuki oman kannettavani mono-kaiuttimelle. En tosin kykenisi elämään ilman Linux-PHC-patchiäkään ja sen suomia prosessorin jännitteiden laskemis mahdollisuuksia.

Kaiken kaikkiaan Arch Linux on tähän astisista lukuisista Linux jakeluversioista kaikista moniulotteisin kyhäelmä. Ei liian monimutkainen, mutta taipuu silti moneksi ja antaa käyttäjälleen riittävän vapaat kädet jo alusta lähtien ilman, että täytyy odotella tunteja yhden vaivaisen ohjelman asentumista.

Mutta mitä tilalle? Useiden vuosien Linuxin käytön seurauksena olin jo hieman vieraantunut kokolailla Microsoft-maailman vaaroista. En tietenkään muistanut, ettei Nokian muinainen ADSL-boxi ole lainkaan nattaavassa tilassa, saatika tunnista sanaa “palomuuri”… joten muutamassa minuutissa oli pönttö solmussa. Net messagea ja muuta mukavaa puski joka tuutista sitä rataa ettei F-secure ja windowssin oma palomuuri pysyneet perässä. Onneksi vastaväitteitä ei ollut, kun ehdotin korvaavaa vaihtoehtoa.

CD:tä sisään ja Ubuntua putkeen. Edgy Eft:in live-cd käynnistyi vallan iloisesti. Ehdokasta ei tähän koneeseen oltu ennen kokeiltukaan ja oli suorastaan positiivinen yllätys, että kaikki pois lukien näytönohjain, joka pyöri vesa-ajurilla, olivat tuettuina. Varmuuskopiot tärkeistä tiedostoista scp:llä verkon yli kannettavalleni ja eikun eteenpäin. Asennusoperaatio oli kaiken kaikkiaan simppeli: Tupla kliksautusta työpöydän Install-kuvakkeelle, tunnustietojen naputtelua, kiintolevyn osiotaulu uuteen uskoon, kamat levylle ja boot. Sisällä ollaan. \o/

Eihän sitä missään nimessä voinut rakkaan perheeni antaa käyttää “vanhaa” softaa, joten ensimmäisenä toimenpiteenäni kirjoittelin gnome-terminaaliin “update-manager -d” ja Edgy Eft alkoi päivittyä muutaman hiiren korvan hakkailun seurauksena Feistyksi, jonka on tarkoitus tulla julkaistuksi 19. huhtikuuta. Viikon pari olen jo samaista jakeluversiota omalla kannettavallani kokeillut positiivisin tuloksin.

Päänvaivaa asennusprosessissa tuottivat ainoastaan näytönohjaimen ajurit, Nokian 49Xi -kuvaputkinäyttö ja laser-tulostimen ja skannerin yhdistelmälaite Samsung SCX-4200. Via:n UniChrome Pro on tuettuna openchrome.org:n kehitsyhteisön puolesta ja muutamalla googlauksella ja pakettien asentelulla jopa 3D-kiihdytys alkoi toimimaan. Google kertoili myös suht nopeaan Nokian 15″:n näytön oikeat arvot, mutta 75Hz:n kasvattaminen Windowssissa totuttuun 85Hz:iin vaati hieman samaisen näytön isoveljen, 449Xi+:n, määritysten vilkaisemista.

Onni on Samsung ja Linux-ajurit. Kumpa vain yhtiöt voisivat hoitaa suunnittelunsa aina loppuun asti. Asennus-scriptiä piti parista kohtaa sorkkia, ennen kuin päästiin arkkitehtuurin tarkistusta pidemmälle. Xsane asentui suid-roottina, sekä scannaus ei ennen pientä ajurikorjausta toiminut tavallisella käyttäjällä suid-root-ongelman korjailun jälkeen ilman pientä fixiä. Skannerin ajuri halusi välttämättä sorkkia rinnakkaisportteja ja kaatui tähän sangen mallikkaasti. Tulostuspuolen kanssa ei ollut postscript-tuen ansiosta mitään ongelmia, vaan homma alkoi toimimaan ns. heittämällä.

Kaiken kaikkiaan asennus ja käyttöjärjestelmän “päivitys” sujui vallan kitkattomasti. Kone käynnistyykin käyttökuntoon huomattavasti Windows XP:tä nopeammin, kun ylimääräisiä ohjelmia ei tarvitse ladata. SCX-4200 toimii myös hyvin. Enää tarvitsee opastaa ja totuttaa perheenjäsenet uuteen ystäväänsä.

Ubuntu Feistyn uusina hyvinä ominaisuuksi voidaan mainita NetworkManager, jolla salattuihin langattomiin verkkoihinkin saadaan yhdistettyä (oikealla avaimella) varsin vaivatta. Perusohjelmia on myös kursittu uuteen uskoon ja multimedia ohjelmat osaavat nyt kysyä ladataanko puuttuvat codecit, kun tiedostoa yritetään toistaa. Ubuntu Feisty toimitetaan uuden Gnome 2.18:n kera.

On se Ubuntu aika velikulta.

Vapaanlähdekoodin valtit ovat jälleen kirkkaasti esillä. Vika havaitaan, korjataan ja kehittäjät sekä käyttäjät jatkavat elämäänsä hymyillen. Mikään muu ei muutu, paitsi turvallisuuden tunne kohenee. Tästä päästäänkin taas nykyhetken tapahtumiin: soitto kotoa… Windows XP kiukuttelee, verkko ei tahdo toimia, sekä työpöydälle on ilmestynyt kummallisia kuvakkeita. Taitaa olla viikonloppuna Ubuntu Linuxin asennus edessä.