Mika Hynnä

Vaikkakin Ubuntu Feisty 7.04:n julkaisupäivä (19.4.) lähenee kiivasta tahtia on jo kyseinen jakeluversio beta-vaiheessaankin loppuunasti viilatun oloinen. Tällä hetkellä se saakin asuttaa “serveri”-konettani ja vanhempien Internet-porttia, mutta omaan kannettavaani järjestelmä oli aivan liian valmiiksi pureskeltu. Täytyi siis löytää jälleen vaihtoehto.

Tulihan tuota Gentoo GNU/Linuxia pohdittua hyvänä vaihtoehtona hetki, jos toinenkin, mutta niiden vuosien aikana, jolloin kyseistä Linuxin jakeluversiota ajelin, oli Gentoon sydän, Portage, purkkaantunut pahasti. Pythonilla tehdyn hallintaohjelmiston rakenne oli useiden mielestä jo niin laaja ja epäselvä ettei siitä saanut juurikaan tolkkua. Koko roskasta oli muodostunut hidas ja raskas. Vaihtoehto oli kuitenkin C:llä tekeillä. En kuitenkaan jaksanut enää lähteä odottelemaan kaikkien ohjelmien kääntymistä, kun ne voisi saada lähes yhtä toimivina valmiina binääreinäkin.

Testiin menikin siis QuakeNetissä #unixguru-ystäväisteni kovasti kehuma Arch Linux, joka käyttää tar.gz-paketteja ohjelmiensa käärimiseen ja pakettimanagerina pacmania, i686-optimoituja binäärejä valtadistroista poiketen (aww c’mon, aikooko joku oikeasti asentaa Pentium Pro:hon tai huonompaan jotakin Ubuntu Linuxia?), on mahdollisimman yksinkertainen ja mikä parasta: vahvasti yhteisö-pohjainen (AUR).

Arch Linux 0.8 “Voodoon” asennuksen toteutin kätevästi USB-flash-muistilta hyödyntäen syslinuxia. Noin 25 Mt kokoinen ftp-asennus iso-kuva, kun mahtuu lähes jokaiselle tarjolla olevalle USB-massamuisti-palikalle kiltisti. Konsolipohjainen asennus oli yllättävän vaivaton, ainakin kokeneelle linuxistille, ja vaikutti sopivan loppuunasti viilatulta kohdeyleisö huomioon ottaen. Asennusta varten paketti-peilejä oli kiitettävästi saatavilla jopa Suomesta yksi kappale, mutta otin käyttööni ruotsalaisen gigabyte.nu:n suositusten perusteella. Mirrorselect on ystäväsi.

Pacman osoittautui iloiseksi yllätykseksi. Kätevä, looginen ja ennen kaikkea nopea. Ohjelma ei jää ihmettelemään omiaan vaan tarkastaa pikaisesti ristiriidat muiden pakettien kanssa ja läjäyttää softan paikalleen. Pakettien riippuvuudet ovat hyvin hallussa ja pakettien määrä laaja, jos ei vakio listoilla jotakin ole niin se löytyy luultavasti AUR:sta.

Arch Linuxin asetusten määrittely on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi. Järjestelmän perusasetukset määritellään rc.conf-tiedostossa, johon asetetaan ajettavat rc-scriptit ja niiden suoritus järjestys, käynnistyksessä ladattavat moduulit ja lataamatta jätettävät, verkon asetukset ja tuttuakin tutummat ympäristömuuttujat merkistöt ja konsolifontit mukaan lukien. Itse rc-scriptit asuvat loogisesti /etc/rc.d/ hakemistossa ja niitä voi suorittaa tutulla tavalla tökkimällä start/stop/restart -parametreillä.

Mikään järjestelmä ei kuitenkaan ole täydellinen, mutta mitä vikoja ja puutteita Arch Linuxiin on eksynyt? Jakeluversion luonteesta johtuen on paha alkaa moittimaan järjestelmän yksinkertaistettua olemusta, koska käyttäjälle on annettu mahdollisimman vapaat kädet. Kernelikin oli tuorein vakaa ehdokas kernel.org:sta, mutta valitettavasti siitä oli jätetty kokonaan pois moduulien poistelu kernelistä ajon aikana. Tämän seurauksena oli jo pakko siirtyä kääntelemään omaa kerneliä, sillä vasta 2.6.21:en on tulossa suora tuki oman kannettavani mono-kaiuttimelle. En tosin kykenisi elämään ilman Linux-PHC-patchiäkään ja sen suomia prosessorin jännitteiden laskemis mahdollisuuksia.

Kaiken kaikkiaan Arch Linux on tähän astisista lukuisista Linux jakeluversioista kaikista moniulotteisin kyhäelmä. Ei liian monimutkainen, mutta taipuu silti moneksi ja antaa käyttäjälleen riittävän vapaat kädet jo alusta lähtien ilman, että täytyy odotella tunteja yhden vaivaisen ohjelman asentumista.

Ensimmäisten joukossa ja Wippies beta-vaiheessa tilaamani ILMAINEN ADSL+WLAN-tukiasema saapui tänään. Postipaketti oli odotettua suurempi, mutta sisään oli ängetty yllättävän mukavasti lisävarusteita. HomeBoxin, virtalähteen ja puhelinpistokkeen lisäksi laatikkoon oli laitettu metrin verran CAT5 ethernet-kaapelia.

HomeBoxin asennus oli kaikken kaikkiaan varsin vaivaton: piuhat kiinni ja virrat päälle. Boxi päivitti itsensä verkosta ja pääsin tutkailemaan boxin tarjoamia kolmea WLAN-verkkoa: julkista Wippies-jäsenille tarkoitettua, koti-wlania ja UMA-puhelimia varten varattua WLAN:ia.

Tällä hetkellä HomeBoxin toiminnassa ja muissakin Wippies-palveluissa on pyritty takaamaan toimivuus, joten tulevaisuudessa luvattujen lisäominaisuuksien saapumista saa vielä tovin jos toisenkin odotella. Tällä hetkellä kuitenkin on jo salasanojen ja verkon salausten vaihto kunnossa, joten peruskäyttö onnistuu, myös Saunalahden Nettipuhelin on tuettu.

HomeBox v1:stä löytyy liitäntöjä huomattavan suuri valikoima normaaleihin ADSL-boxeihin nähden. Lootaan on ympätty kokonaista 2 liityntää lankapuhelinta varten VOIP-puheluita ajatellen, sekä 3 USB-liityntää mahdollisille lisälaitteille ja toiminnoille. LAN-paikkoja on kuitenkin laitteessa vain 2, mutta HomeBox v2:ssa niiden määrä on kerrottu nousevan neljään.

Kokonaisuudessaan Wippies HomeBox on juuri sitä mitä tässä vaiheessa luvattiinkin. Toimiva ADSL+WLAN-laatikko, jota konfiguroidaan etänä palveluntarjoajan Web-ui:n kautta.
Jatkoa ja lisäpalveluita odotellessa…

Taas on uusi lehti käännetty tämänkin pojan elämässä. Hulppean railakkaan syntymäpäivän viettoa korostaa entisestään luennoton koulupäivä, joten tässä kelpaa elellä! ;D

Johan oli taas kerran ikimuistoiset vertaistuutori-koulutukset SAMMAKOn puolesta Silokallion kurssikeskuksessa Kullaalla. Opiskelijoita saapui noin 130 eripuolilta Satakuntaa valistumaan omia tuutoreitaan paremmiksi ja ennen kaikkea pitämään hauskaa yhdessä.

Vertaistuutori-koulutuksen kaksi päiväinen, koulutusajaltaan 16 tunnin rupeama, sisälsi materiaalia opiskelijoiden oikeuksista ja valtuuksista, vertaistuutorien velvollisuuksista, toiminnasta ja historiasta, sekä yhteisiä interaktiivisia WorkShopeja, joissa työskenneltiin pienryhmissä pohtien oikeita lähestymistapoja vertaistuutori-toiminnassa mahdollisesti kohdattaviin ongelmiin ja tutustuttiin toisiimme.

Parasta olivat kuitenkin koko toiminnassa ruokailut, joita olikin vähän väliä, mutta niidenhän varjolla koko toimintaan lähdettiinkin! Saunaa ja avantoa. Kaiken kaikkiaan lystikäs reissu. Jotain jäi onneksi käteenkin: paksu nivaska muistiinpanoja sekä jaettua materiaalia. Seuraavaa koulutusta odotellessa…

Vanhempien koneen oli vedellyt kotipuolessa, jälleen kerran, Microsoftin oma tuote kertakaikkiseen solmuun. Viruksia tai vastaavia haittaohjelmia ei eilisen uusimmilla F-protilla ja Clam Antiviruksella löytynyt, mutta silti pönttö tahkosi kuin täi tervassa. Olihan sitä tosiaan edellisestä uudelleenasennuksesta jo vuosi poikineen.

Mutta mitä tilalle? Useiden vuosien Linuxin käytön seurauksena olin jo hieman vieraantunut kokolailla Microsoft-maailman vaaroista. En tietenkään muistanut, ettei Nokian muinainen ADSL-boxi ole lainkaan nattaavassa tilassa, saatika tunnista sanaa “palomuuri”… joten muutamassa minuutissa oli pönttö solmussa. Net messagea ja muuta mukavaa puski joka tuutista sitä rataa ettei F-secure ja windowssin oma palomuuri pysyneet perässä. Onneksi vastaväitteitä ei ollut, kun ehdotin korvaavaa vaihtoehtoa.

CD:tä sisään ja Ubuntua putkeen. Edgy Eft:in live-cd käynnistyi vallan iloisesti. Ehdokasta ei tähän koneeseen oltu ennen kokeiltukaan ja oli suorastaan positiivinen yllätys, että kaikki pois lukien näytönohjain, joka pyöri vesa-ajurilla, olivat tuettuina. Varmuuskopiot tärkeistä tiedostoista scp:llä verkon yli kannettavalleni ja eikun eteenpäin. Asennusoperaatio oli kaiken kaikkiaan simppeli: Tupla kliksautusta työpöydän Install-kuvakkeelle, tunnustietojen naputtelua, kiintolevyn osiotaulu uuteen uskoon, kamat levylle ja boot. Sisällä ollaan. \o/

Eihän sitä missään nimessä voinut rakkaan perheeni antaa käyttää “vanhaa” softaa, joten ensimmäisenä toimenpiteenäni kirjoittelin gnome-terminaaliin “update-manager -d” ja Edgy Eft alkoi päivittyä muutaman hiiren korvan hakkailun seurauksena Feistyksi, jonka on tarkoitus tulla julkaistuksi 19. huhtikuuta. Viikon pari olen jo samaista jakeluversiota omalla kannettavallani kokeillut positiivisin tuloksin.

Päänvaivaa asennusprosessissa tuottivat ainoastaan näytönohjaimen ajurit, Nokian 49Xi -kuvaputkinäyttö ja laser-tulostimen ja skannerin yhdistelmälaite Samsung SCX-4200. Via:n UniChrome Pro on tuettuna openchrome.org:n kehitsyhteisön puolesta ja muutamalla googlauksella ja pakettien asentelulla jopa 3D-kiihdytys alkoi toimimaan. Google kertoili myös suht nopeaan Nokian 15″:n näytön oikeat arvot, mutta 75Hz:n kasvattaminen Windowssissa totuttuun 85Hz:iin vaati hieman samaisen näytön isoveljen, 449Xi+:n, määritysten vilkaisemista.

Onni on Samsung ja Linux-ajurit. Kumpa vain yhtiöt voisivat hoitaa suunnittelunsa aina loppuun asti. Asennus-scriptiä piti parista kohtaa sorkkia, ennen kuin päästiin arkkitehtuurin tarkistusta pidemmälle. Xsane asentui suid-roottina, sekä scannaus ei ennen pientä ajurikorjausta toiminut tavallisella käyttäjällä suid-root-ongelman korjailun jälkeen ilman pientä fixiä. Skannerin ajuri halusi välttämättä sorkkia rinnakkaisportteja ja kaatui tähän sangen mallikkaasti. Tulostuspuolen kanssa ei ollut postscript-tuen ansiosta mitään ongelmia, vaan homma alkoi toimimaan ns. heittämällä.

Kaiken kaikkiaan asennus ja käyttöjärjestelmän “päivitys” sujui vallan kitkattomasti. Kone käynnistyykin käyttökuntoon huomattavasti Windows XP:tä nopeammin, kun ylimääräisiä ohjelmia ei tarvitse ladata. SCX-4200 toimii myös hyvin. Enää tarvitsee opastaa ja totuttaa perheenjäsenet uuteen ystäväänsä.

Ubuntu Feistyn uusina hyvinä ominaisuuksi voidaan mainita NetworkManager, jolla salattuihin langattomiin verkkoihinkin saadaan yhdistettyä (oikealla avaimella) varsin vaivatta. Perusohjelmia on myös kursittu uuteen uskoon ja multimedia ohjelmat osaavat nyt kysyä ladataanko puuttuvat codecit, kun tiedostoa yritetään toistaa. Ubuntu Feisty toimitetaan uuden Gnome 2.18:n kera.

On se Ubuntu aika velikulta.

OpenBSD:n turvattomuus juuri tuplaantui. 7.3.2007 havaittu (ja korjattu) tietoturva-aukko on toinen viimeiseen kymmeneen vuoteen. Vastaavanlainen haavoittuvuustulva suorastaan kehoittaa käyttämään kaupallisia tuotteita, kuten Microsoftin pitkälle ehtinyttä tuoteperhettä.

Vapaanlähdekoodin valtit ovat jälleen kirkkaasti esillä. Vika havaitaan, korjataan ja kehittäjät sekä käyttäjät jatkavat elämäänsä hymyillen. Mikään muu ei muutu, paitsi turvallisuuden tunne kohenee. Tästä päästäänkin taas nykyhetken tapahtumiin: soitto kotoa… Windows XP kiukuttelee, verkko ei tahdo toimia, sekä työpöydälle on ilmestynyt kummallisia kuvakkeita. Taitaa olla viikonloppuna Ubuntu Linuxin asennus edessä.

Hankkiessani keväällä 2006 ensimmäisen kannettavan tietokoneeni, Acer TMC204 TMi:n, piti sitä tietenkin avautuvan “langattoman vallankumouksen” kunniaksi hommata myös langaton tukiasema pitämään kiinni verkon toisesta päästä.

Verkkokaupan hyllyltä ostoskoriini kahmaisinkin värkin hienoine palomuuri- ja reititinominaisuuksineen. Laitteeseen olen ollut suhteellisen tyytyväinen. Kantama on riittänyt kivasti muutaman tiiliseinän lävitse pihakeinuun ja minkään sortin kaatuilusta en havainnut laitteen kärsivän. Web-hallintakin oli selkeä ja laitteen eri ominaisuuksia pystyi muuttelemaan vapaasti.

Vajaan kuuden vuoden Linux-kokeilun myötä kannettavani mukana saapuneen Windows XP Professional 2005 TabletPC Editionin käyttö osoittautui ylipääsemättömäksi ongelmaksi. Sitä ei vain osannut enää käyttää sujuvasti, kaatamatta ohimennen ohjelmaa tai paria. Pitipä sitä sitten tuupata toosaan Gentoo Linuxia kääntyilemään ja painua kahville… ilta ja aamu.

Buffalo… tuo Mikrobitin samaisen vuoden tukiasemavertailun testivoittajan veli… käytettävyyden ja toimimattomuuden kuningas, ainakin jos on yhteensopivuudesta kyse. Windows-puolella langattoman yhteyden salaaminen WPA AES:lla toimi kuin vettä vain, mutta annas olla kun piti Gentooistina päästä päivän nettisarjakuvat tarkastamaan. Jos yhteys sattui muodostumaan, niin muutamassa minuutissa se oli jo muisto vain. Ei tullut kesää sillä viikolla, mutta lämmin kuitenkin. Lopputuloksena sain tyytyä häviön katkeraan kalkkiin ja WEP-salaukseen.

Onni on kuitenkin vapaan lähdekoodin sovellukset ja järjestelmät, jälleen kerran. DD-WRT pelasti päivän ja henkilökohtaiset tietoni uteliaiden silmiltä, asustelen sentään kerrostalossa. Tie onneen on kuitenkin lähes poikkeuksetta kivinen. Ensimmäinen firmwaren päivitys-yritys sujui liiankin hyvin, ainakin siihen asti kunnes sain huomata, ettei tukiaseman salasanaksi ollutkaan asettunut ohjeistuksessa mainittu merkkijono. Mitäpä siinä sitten muuta, kuin yrittämään uudemman kerran… minkä seurauksena pöydälläni komeilikin tuore paperipaino, melkein.

Useampi virtajohdon uudelleen liittämissyksi osoitti, että pingi kulki hetken värkin käynnistellessä itseään… siihen saumaan vain uutta firmwarea sisään. Sama salasanaongelma toistoi edelleen, mutta pyöräytys alkuperäisen Buffalon oman firmwaren kautta, kas kummaa, korjasi ongelman. Huvittava piirre oli myös sekin, että edesmenneen Buffalon alkuperäisen firmwaren puolella olivat kaikki asettamani alkuperäisasetukset edelleen tallessa?

Noh, suuri vaiva, paljon hampaiden kiristelyä ja sisässä DD-WRT v24 beta. Hyöty? Noh, ainakin WPA ja WPA2 alkoivat toimia kiitettävästi. Kannettavani wlan-piiri pääsee kiinni verkkoon ja mikä parasta, myös pysyy siellä. Vaikkeivät hurjan salaiset tietoni paremmassa tallessa olisikaan, niin pieni mieleni voi ainakin huokaista helpotuksesta. Vainoharhaisuudessa ja yltiömäisessä turvallisuuden tavoittelussa ei mielestäni ole mitään vikaa…